Ammattinäyttelijäksi opiskelu ulkomailla

Ammattinäyttelijäksi opiskelu ulkomailla

Jo 1923 elokuvateoreetikko Ricciotto Canudo kirjoitti, että elokuvataiteessa yhdistyy eri taiteenlajeja arkkitehtuurista, maalaustaiteesta, kaiverruksesta, musiikista ja tanssista. Samoin teatteritaiteessa tulee hallita tanssia, laulua, jopa akrobatiaa. Kykyjen kirjo vaikuttaakin paljon, mitä taitoja ammattinäyttelijältä odotetaan. Molemmissa taidemuodoissa näyttelijän tavoitteena onkin määrättyjen vaikutelmien välittäminen yleisölle hyvien ilmaisutaitojen keinoin.

Varmasti jokaiseen meistä tietty näyttelijän suoritus on tehnyt suuren säväyksen. Hohdokkaiden ja kiehtovien tulkintojen innottamana useat ovat päättäneet kouluttautua näyttelijäksi. Ammatti saattaa olla yksi kaikkein suosituimmista, mutta se on hivenen romantisoitu. Merkittävistä näyttelijän suorituksista on kaukana kaikkinainen glamour ja loisto, mikä välittyy suurelle yleisölle. Kun tarkastellaan menestyneiden näyttelijöiden opintietä, ammattiin päätymisestä löytyy monia tarinoita, miten studion portit ovat auenneet. Valkokankaalle päässeet henkilöt ovat kertoneet, että ammatti oli kutsumus. Tosin tarvitaan intohimoa näyttelemiseen. On huomattava, että näyttelijän koulutus teatteritaiteessa ja elokuvassa on kulttuurisidonnaista. Se, miten elokuva- ja teatteritaidetta opiskellaan länsimaissa, poikkeaa paljon aasialaisesta kulttuurista. Näyttämötaiteella on pitkä kulttuurihistoria; elokuva on taiteenlajina nuori.

Koulutuksesta

Ammattinäyttelijäksi opiskelu ulkomailla on vaativa urakka. Yksimielisiä voidaan olla, että kansainväliset näyttelijäntyön opinnot ovat intensiivinen ja henkisesti raskas projekti. Koulutus on hyvin hektistä. Ammattinäyttelijäksi kouluttautumiseen ulkomaillla löytyy lukemattomia teitä ja urapolkuja. Lukuisissa valtioissa ei ole rakentunut Suomelle ominaista, selkeää näyttelijän koulutuksen rakennetta. Tämä selittää, että moni tunnettu kansainvälinen tähti on työllistynyt värikkäiden vaiheiden kautta verrattain tavallisesta lähtökohdasta suureen rooliin.

Ulkomailta löytyy elokuvan ja teatterin harrasteryhmiä sekä opistotasoisia koulutuksia, joiden kautta voi löytää väylän suurtenkin pääosien tulkintaan. Harrastelijateatteri voi toimia kanavana työn löytämiselle. Ulkomaisten korkeakoulujen lukukausimaksut sen sijaan saattavat olla korkeat. On olennaista hallita maan kieltä, sillä hyvät ja sujuvat kommunikointitaidot monipuolistavatt ehtävien hakemista. Opiskelijan on valmistauduttava kohtaamaan haasteita. Opiskelutoverit tulevat maailmalta ja kulttuuri on vieras. On todettava, että sopeutumistaitoja tarvitaan.

Koulutuksesta

Useissa maissa on näyttelijäntyön järjestöjä, ja näiden harrastelijoiden ja varsinkin nuorten näyttelijöiden tueksi on toimintaa, joka pyrkii kasvattamaan ja tukemaan heitä. Suomessa näyttelijöillä on hyvät verkostot; ulkomailla opiskelevan täytyy saada itsensä markkinoiduksi agenttikulttuuriin. Teatteritoiminta työllistää paremmin kuin elokuvamarkkinat. Elokuvanäyttelijän työ on usein sangen projektiluontoista. Jokainen näyttelijäksi kouluttautunut joutuu suurella todennäköisyydellä kestämään valmistuttuaankin epävarmuutta ja työttömyyden kausia, sillä vain harvalla koulutetulla ammattinäyttelijällä on runsaasti työtarjouksia urallaan.

Näyttelemisestä

Ammattinäyttelijältä tulee löytyä vuorovaikutustaitoja, esiintymistaitoja, improvisointia, puheen ja äänenkäytön harjaantuneisuutta. Mimiikan taitoja tarvitaan paljon. Jokaiselta kokelaalta täytyy löytyä ripaus luovuutta, intohimoa näyttelemiseen, kekseliäisyyttä ja taiteellisuutta. Mainitut lahjat tekevät koulutettavasta potentiaalisen tähden. Ohjaajat saattavat opastaa koulutettavan suorittamaan vain draama- tai komediarooleja, jotta jokaisen vahvuudet pääsevät esiin. Useimmiten opiskelija saa hyödyllisiä neuvoja kokeneemmalta näyttelijäkaartilta. Ohjaajien ja näyttelijöiden tarinat tuovatkin voimaa koulutuksen vaikeiden vaiheiden voittamiseen. Näyttelijän opettaminen on haastavaa, ja koulutettavien välinen henkilökemia on olennainen.

Kansainvälisen tason näyttelijät joutuvat poikkeuksetta valmistautumaan rooliin jo kuukausia ennen kuvauksia. Näin kuvattavan henkilön tai hahmon ajatusmaailma yritetään tavoittaa. Täten näyttelijä yrittää, ikään kuin kurkistaa roolihahmon pään sisään ja asettua tämän ajatusmaailmaan. Näin näyttelijä tavoittaa hahmon arvot ja uskomukset. Tuolloin tulkitsija voi joutua harjoittelemaan erilaisia maneereita. Hän voi joutua laihduttamaan rooliin tai totuttautua istumaan pöyrätuolissa. Näyttelijälle on tärkeää samastua rooliin.

Teatteritaiteen, draamakirjallisuuden ja elokuvahistorian tunteminen on tärkeää näyttelijäksi opiskelevalle. Teatteri- tai elokuvaroolit tuovat näyttelijälle vaateita, jos katselijoilla on ennakko-odotus roolin täyttämisestä. Haaste esiintyy, kun filmataan uudelleentulkintaa suositusta klassikosta, jossa vahvan roolisuorituksen piirteet ovat jääneet yleisön mieleen. Onkin huomattavaa, että katsojat ovat paljon vaikuttaneet elokuvan kehittymiseen näyttämötaiteen ja elokuvan historiassa. Vaikka ammattinäyttelijäksi kouluttautuminen ulkomailla on mutkikas ja pitkä prosessi, se on kiehtova ja ainutkertainen kokemus.