Koti » Teatteri » Jouko Turkka, luovaa hulluutta

Jouko Turkka, luovaa hulluutta

Räkä lentää ja ärräpäät kaikuvat salin seinistä. Tusina puuskuttavia nuoria aikuisia juoksee jumppasalin ympäri ja hikikarpalot roiskuvat pitkin lattiaa. Kyseessä ei ole lätkäjoukkueen sisäharjoitukset vaan Jouko Turkan teatterikorkeakoulun jokapäiväiset näytteijätreenit. Jouko Turkka on viime vuosikymmenien suomalaisen teatterin puhutuimpia ohjaajia ja vaikuttajia. Häntä ja hänen metodejaan on kehuttu ja manattu, mutta hänen vielä eläessään harvempi jäi kylmäksi hänen persoonalleen. Jopa hänen puhetyylinsä oli persoonallinen ja tinkimätön.

Jouko Turkka, luovaa hulluutta

Turkka oli ohjaaja, teatterinjohtaja, professori ja visionäristi. Vielä hänen kuolemansa jälkeen entiset oppilaat ja näyttelijät ovat vuoroin kehuneet häntä estottomasti tai tuominneet hänet seksistisenä kiusaajana ja urien tuhoajana. Hänen menetelmänsä jakoivat sekä ammattilaiset että katsojat. Turkka ohjasi eläessään myös televisiolle muutamia sarjoja, ja hänellä oli oma keskusteluohjelma televisiossa. Kirjoja hän ehti kirjoittamaan eläessään useita, ja hän antoi lukuisia haastatteluja. Hän pyrki pois teennäisen teatterin tekemisestä ja arvosti rehellisyyttä aina vereslihalle asti.

Idealisti alusta alkaen

Jouko Turkka syntyi Tampereella vuonna 1942. Hän oli nuoresta pitäen sosialistisen ajatusmaailman kannattaja, joka pirkkalalaiselle pojalle oli luontaista. Valmistuttuaan ylioppilaaksi ja asepalveluksen jälkeen hän pääsi teatterikorkean ohjaajalinjalle vuonna 1964. Linjalle on vieläkin erittäin vaikea päästä ja Turkan vuonna sinne otettiin vain toinen opiskelija hänen lisäkseen. Valmistuttuaan Turkka toimi Seinäjoen, Joensuun ja Kotkan kaupunginteatterien johtajana, ja Helsingin kaupunginteatterin apulaisjohtajana. Joensuun kaupunginteatterissa syntyi vuonna 1971 näyttelijöiden kapinalakko, jonka seurauksena Turkka irtisanottiin tehtävästään. Vahvasti puoluesidonnainen kiista ratkaistiin kuitenkin niin, että Turkka sai pitää paikkansa, mutta hänen aisaparikseen valittiin Yrjö Kostermaa. Osoittaakseen oman kantansa Turkka liittyi kommunistiseen puolueeseen. Teatterikorkeakouluun Jouko Turkka siirtyi vuonna 1981. Seuraavat seitsemän vuotta hän toimi laitoksen professorina ohjaten näyttelijöitä sekä ohjaajia että oli rehtorina kolme vuotta. Turkan opetusmetodit olivat uusia alalle. Hän pyrki pääsemään irti näennäisestä näyttelemisestä ja halusi tuoda aitoutta sen tilalle. Turkan aikan Teatterikorkeassa oli useita vielä tänäkin päivänä tunnettuja näyttelijöitä, kuten Mikko Kivinen ja Satu Silvo. He ovat julkisesti kertoneet fyysisesti raskaista harjoituksista, ja mielipiteistä kuten “parhaat ajatukset syntyvät juostessa”. Turkalle teatteri oli vapaan assosiaation leikkikenttä, jossa ei turhia lavasteitakaan tarvittu. Huomattava prosentti oppilaista myös keskeytti Teatterikorkean Turkan aikakaudella. Erilainen lähestymistapa ja joskus suoranaiseen loukkaukseen asti menevät metodit eivät kaikille sopineet, ja on spekuloitu tiettyjen kykyjen luopuneen teatterin tekemisestä pelkästään Turkan takia.

Jumalan teatteri ja tv-ura

Vuonna 1987 Suomen teatterielämää ravisteli ennennäkemätön skandaali, joka muokkasi Turkan perintöä ja koko Teatterikorkeakoulua. Oulun teatteripäivillä Turkan neljä oppilasta olivat valmistaneet esityksen, jota he kutsuivat Jumalan teatteriksi. Kaksiminuuttinen esitys päättyi yleisön pakoon ja pelastushenkilökunnan paikalle tuloon. Itse esityksen aikana alastomat näyttelijät heittelivät yleisön päälle kananmunia, ulosteita ja käyttivät vaahtosammuttimia sekä ruoskivat yleisössä olleita ihmisiä. Myös paukkupommeja käytettiin. Tuloksena oli rikostutkinta, ja vaikka Turkka kielsi tietäneensä näytöksestä etukäteen, hän ylisti oppilaitaan julkisesti. Jälkimainingeissa myös Teatterikorkeassa Pirun teatteriksi itsensä nimennyt ryhmä aiheutti ilkivaltaa. Turkka ja samaan aikaan Teatterikorkeassa ollut Jussi Parviainen eivät koskaan ole päässeet yli Jumalan teatterin tuomasta maineesta. Vaikka Parviainen on sen julkisesti tuominnut myöhemmin, aikoinaan turkkalaiseksi itsensä tunnustanut näyttelijä ja ohjaaja on Turkan lailla kantanut tapauksen jälkimaininkeja mukanaan. Jouko Turkka ohjasi televisioon paljon kohua herättäneen Seitsemän Veljestä vuonna 1989. Ristiriitaisen vastaanoton saanut sarja perustui Turkan metodeihin fyysisen ja räkää säästelemättömän näyttelemisen manifestina. Turkka myös ohjasi sarjan Kiimaiset Poliisit, joka luonnollisesti aiheutti polemiikin vuonna 1993. Vuosina 1997-98 Turkka veti keskusteluohjelmaa yhdessä poikansa kanssa nimeltään Turkka ja Turkka.

Jumalan teatteri ja tv-ura

Värikkään, luovan ja keskustelua herättäneen uransa aikana Turkka sai paljon muutoksia aikaan silloisessa teatterimaailmassa. Uudistuksia tarvitaan kausittain, ja näyttelijäntyön uudelleen arvioiminen ja koko taiteenmuodon herättäminen ja diskurssin aikaansaaminen on tarpeellista. Sen teki Jouko Turkka, joka kuoli sairauden uuvuttamana vuonna 2016.