Koti » Teatteri » La Scala

La Scala

La Scala on kuuluisa ooperratalo, joka sijaitsee Milanon sydämessä. Sen kerrotaan olevan Milanon helmi.

La Scala

Ensimmäinen teatteritalo tuhoutui karnevaalien jälkeisessä tulipalossa, mutta uusi La Scala teatteri rakennettiin samalle paikalle vuonna 1778. Toisen maailmansodan aikaan La Scala kärsi lentopommien aiheuttamista vaurioista. Sodan päätyttyä teatteri korjattiin ja avattiin taas yleisölle. Varakkaat milanonilaiset, joilla oli aitiopaikka vanhassa teatterissa, osallistuivat uuden teatterin hankintaan. Rakennuskustannuksia katettiin mm. myymällä aitiopaikkoja, joita sen omistajat koristelivat hyvinkin ylellisesti. Teatteri oli kaupungissa asuvien hienostoihmisten ja arvohenkilöiden suosima kohtaamispaikka. Siellä kokoonnuttiin aitiopaikkoihin kuuntelemaan ja katsomaan esityksiä, mutta myös esiteltiin rakastettuja seurapiireille, sekä solmittiin erilaisia sopimuksia ja jopa juonittiin salajuonia. Teatterin nimi tulee paikasta, johon teatteri rakennettiin. Siinä nimittäin sijaitsi ennen kirkko, jonka nimi oli Santa Maria alla Scala.La Scala oli pitkään kauppiaiden kohtaamispaikka, missä tarkoituksena oli solmia uusia kauppasuhteita. Siellä tarjottiin ruokaa ja pelattiin uhkapelejäkin.

La Scalan julkisivu on korjattu ja se on tyyliltään uusklassinen. Sisätilat poikkeavat tavallisista teattereista, sillä lähes jokainen neliösentti on koristeltu kauniisti. Käytäviä koristaa peilit. Pylväissä on yksityiskohtaisia koristeita ja kaiverruksia sekä yleisön ylle on laitettu suuria ja koristeellisia kattokruunuja. Suurin kattokruunu on 4-haarainen, joka kuvastaa 4 eri vuodenaikaa. Siinä on 12-pienempää haaraa, jotka taas kuvaavat 12 kuukautta, sekä 365 lamppua, jotka puolestaan kuvaavat vuoden 365 päivää. Tuo kattokruunu painaa noin 1000kg. Siinä olevassa kuppiosassa mahtuu seisomaan jopa kolme henkilöä. La Scalan esityskausi alkaa 7. Joulukuuta, joka on Pyhän Ambrosiuksen päivä. Pyhä Ambrosius on Milanon suojeluspyhimys. Alunperin La Scalan teatteria valaisivat öljylamput. Näitä oli suuressa teatterissa kaiken kaikkiaan 84 kappaletta. Tulipalovaaran takia teatteriin oli sijoitettu varmuuden vuoksi useita vesisankoja palon varalle. Myöhemmin öljylamput on korvattu kaasulampuilla ja nykyisin ne ovat sähkövaloja. Pääpermannolla ei ole istuinpaikkoja, vaan siellä katsotaan seisaaltaan. Ennen orkesterisyvennyksen keksimistä, orkesteri soitti lattialla ja yleisö saattoi kävellä keskelle muusikoita, heidän soittaessaan. Nykyiseen pääsaliin mahtuu yli 2000 katsojaa. Vaikka katsojia mahtuu paljon, huoneen akustiikka ja sen suunnittelu takaa erinomaisen kulttuurielämyksen katsojillee. Oli sitten kyse klassisen musiikin konsertista tai oopperaesityksestä äänentoista on erinomaista. Oopperaesitykset alkavat tavallista aikaisemmin, sillä ne on yleensä varsin pitkiä esityksiä ja ne päättyvät vasta vähän ennen puoltayötä. La Scalan perinteisiin kuuluu esittää tyhjälle salille Beethovenin hautajaismarssi, tämä perinne on alkanut vuodesta 1957 ja se on kunnianosoitus kuolleelle oopperan johtajalle.

La Scala-Museo

Kuuluisassa oopperatalossa esitetään oopperan lisäksi myös balettia sekä erilaisia musiikkiesityksiä. Oopperatalon yhteyteen on rakennettu La Scala-museo. Museo on suurimmaksi osaksi omistettu kuuluisalle säveltäjälle nimeltään Giuseppe Verdille, joka on muun muaassa tehnyt kuuluisat oopperat Rigoletto ja La Traviatta. Esillä museossa on esityksissä käytettyjä asusteita, maalauksia, piirroksia, julisteita, patsaita, sekä lavasuunnitelmia sadoista esityksistä. Museossa pääsee tutustumaan oopperan historiaan. Museo perustettiin vuonna 1913.

Giuseppe Verdin, toinen ooppera esitettiin La Scalassa. Operan nimi on ”Un giorno de regno”. Se ei kuitenkaan valitettavasti aikanaan saanut hyvää vastaanottoa. Samaan aikaan tämä säveltäjä oli kokenut muitakin vastoinkäymisiä ja esityksen myötä hän vaipui epätoivoon. Myöhemmin vuonna 1845 alkoivat myös riidat oopperasta nimeltä Giovanna d’Arco. Verdi ei antanut useaan vuoteen lupaa esittää La Scalassa omia teoksiaan, sillä hän oli sitä mieltä, että he pilasivat hänen teoksensa ja musiikkinsa. Myöhemmin säveltäjälle annettiin libretto, jonka hän suutuspäissään heitti tuleen. Tästä pienestä sanoituskirjasesta tuli esiin sanat”Va pensiero, sull ali dorate”. Siitä syntyi teos nimeltä Nabucco. Nabuccon ensimmäisissä harjoituksissa La Scalassa paikalla olleet työmiehet osoittivat suosiotaan tämän kuullessaan hakkaamalla työkalujaan lattiaan ja tästä oopperasta tuli menestys.