Koti » Teatteri » Mitä on moderni teatteri?

Mitä on moderni teatteri?

1900-luvulla teatteri kävi läpi melkoisen mullistuksen, jonka tuloksena syntyi teatteri sellaisena kuin sen tunnemme tänä päivänä. Vielä 1900-luvun alussa, teatteri oli melko kaavoihin kangistunutta, mutta kapinointi ja muutos vanhoja tapoja ja kaavoja vastaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tuli teatterin sisältä ja muutti kaiken.

Moderni vs klassinen teatteri

Klassisessa teatterissa on aina teema, ja lavalla runsaasti lavasteita. Käytettiin nostureita ja muita välineitä asettelemaan näyttelijöitä (usein jumalia) – jotka olivat kaikki miehiä – oikeisiin asemiinsa. Modernissa teatterissa teema voi olla laaja ja sekoittaa useita eri teatterin lajeja. Lavasteet voivat olla hyvin pelkistettyjä ja yksinkertaistettuja. Näyttelijät ovat miehiä ja naisia.

Shakespear on tyypillinen esimerkki klassiseta teatterista, jossa näytteleminen  on tietynlaista ja tiettyjä kaavoja noudattavaa. Näyttelijältä odotettiin kontrollia ja tarkkuutta. Klassiset näyttelijät toivat roolihahmonsa lavalle tarkkalleen tietyllä tavalla, jollaista kultakin hahmolta odotettiin.

Modernismissa pyrittiin realismiin, joka heijasteli yhteiskuntaa. Pyrittiin pois melodraamasta ja romantisoiduista näytelmistä. Näyttelijä pyrki olemaan roolihahmonsa, eikä enää kaavoihin kangistunut näyttelijä. 20-luvulla realismi oli levinnyt jo Ranskaan, Englantiin ja USA:aan. Samaan aikaan teatteri oli valtavan suosittua Yhdysvalloissa, ja uusia produktioita tuli yli 200 vuosittain.

Emile Zola

Ranskassa nousi suosioon myös naturalismi, eli eräänlainen inhorealismi, jossa asiat kuvataan kaunistelematta, esimerkiksi köyhän kansan elämä näytettiin mahdollisimman ankeana ja sosiaalisia yksityiskohtia kuvattiin tarkasti. Näytelmäkirjailijat pyrkivät siihen, että teoksista poistui se niitä leimannut teatraalisuus. Tämä teatterin suuntaus ei halunnut kohokohtia, eikä halunnut tehdä näytelmän roolihahmoista sankareita. Näissä Emile Zola vaikutti vahvasti, ja hänen uskonsa siihen, että ihminen on vain biologinen ilmiö.

Pikkuhiljaa antirealismi sai Ranskassa lisää jalansijaa, ja teatterin realismia pidettiin rajoittavana. Siirryttiin symbolismiin, jossa kaikella oli kuvainnollinen tarkoitus ja viesti. Kiinnostuttiin ulkoisten asioiden sijaan elämän sisäisistä merkityksistä. Tyypillisä aihepiirejä olivat henkinen kamppailu, suhde kuolemaan, henkilökohtainen vakaumus ja sen seuraaminen, sekä hyvän ja pahan väliset ristiriidat.

Tämän jälkeen teatteri siirtyi ekspressionismiin, joka pyrki ilmaisemaan Kansan tunteita. Siitä siirryttiin Eeppiseen teatteriin, joka oli suunnattu ihmisen älylle, eikä vedonnut tunteisiin – tätä tyylisuuntaa edusti Bertolt Brecht. Teatteri jatkoi mullistumistaan, ja siirtyi eksistensialismin, jonka mielestä olemassaolollamme ei ole mitään merkitystä, Jumalaa ei ole, ja olemme kaikki vastuussa teoistamme – tätä edustivat Sartre ja Camus. Impressionismi oli seuraavaksi vuorossa, ja sen pyrkimys oli näyttää asioiden ja tavaroiden vaikutuksen taiteilijan mieleen.

Pikkuhiljaa moderni teatteri alkoi muodostumaan siihen muotoon, jonka tunnemme tänään.  Modernin teatterin produktiossa tuottaja valmistaa taloudellisesti koko tuotannon, ja kerää tiimin, ohjaaja ottaa vastuun  käsikirjoituksen tulkinnasta, ja näyttelijät paneutuvat roolisuorituksiinsa. Erilaiset ryhmän jäsenet hoitavat eri osia esityksestä, kuten lavastus, valaistus, sekä myös puvustus.   

Nykyisin teatteri on hyvin vapaata. Tarkkoja raameja ei ole, ja usein esityksissä sekoitetaan useita eri tyylilajeja . Amerikkalaiset keksivät musikaalin, joka on ollut jo vuosikymmeniä erittäin suosittua, mutta jopa siinä haetaan uutta, kuten esimerkiksi Broadway musikaalissa, Hamilton, jossa räpätään ja lauletaan. Yleisö on ollut erittäin innokas näkemään juuri näitä hieman erilaisia produktioita.

Lavastus, valaistus ja puvustus ovat suuressa roolissa, ja niillä kommunikoidaan paljon erilaisia asioita. Musiikki on erittäin tärkeää. Näyttelijät uppoutuvat roolihahmoihinsa, ja heillä voi olla vaikeuksia palautua omaksi itsekseen esitysten välillä, sillä moderni teatteri vaatii näyttelijältä paljon. Teatraalisuutta pidetään hassuna ja vanhanaikaisena, ja näyttelijäsuoritusten tulisi olla mahdollisimman luonnollisia.

Teatteri on käynyt läpi valtavan muodonmuutoksen lyhyessä ajassa, ja juuri sen vuoksi emme koskaan lakanneet käymästä teatterissa. Teatteri on viimeiset sata vuotta ollut hyvin nykypäivän ajan hermolla.