Ooppera

Oopperan avulla näemme, koemme ja kuulemme maailman eri tavalla

Voit käydä oopperassa tai kuunnella musiikkia tietokoneella, voit käydä teatterissa tai katsoa näytöksiä YouTubesta, voit käydä kasinolla tai pelata venttiä kotisohvaltasi. Digitalisaatio mahdollistaa kulttuurielämysten kokemisen uudella tavalla.

Miksi ooppera on merkityksellistä? Miksi mikään taiteenmuoto on merkityksellistä? Se tarjoaa meille keinon reflektoida sitä, keitä me olemme, kuinka me suhtaudumme toisiin ja mitä tarkoittaa niin kollektiivisesti kuin yksilötasollakin olla ihminen. Livenä esitetty ooppera on ainutlaatuisen jännittävä kokemus, parhaimmillaan se valtavan voimakas ja tunnetasolla kaikkein suorin kaikista taidemuodoista.

Internet, älylaitteet ja digitalisaatio ovat muuttaneet elämäämme perustavanlaatuisesti. Digitaalisen aikakauden myötä sinun ei tarvitse mennä elokuviin nähdäksesi uusimman James Bondin, tai kasinolle, jos haluat pelata venttiä, eikä sinun tarvitse mennä oopperaan, jos haluat kuunnella Madama Butterflyn. Mutta elokuvan katsominen läppärin näytöltä, pelaaminen tietokoneella tai oopperan seuraaminen YouTubesta ei tarjoa samaa kokemusta kuin paikan päällä saatu elämys. Vaikka jotkut ihmiset saattavat nauttia taiteen ja viihteen kuluttamisesta yksin, on suuri osa oopperan erityisyydessä juuri sen mittakaavassa ja yhteisöllisyydessä.

Ooppera tulkitsee tunteita

Dramaattisen narratiivin, lavastuksen ja musiikin yhdistelmä sekä erityisesti ihmisäänen skaala ja herkkyys tekee oopperasta taidemuodon, joka on lähimpänä puhtaan tunteen tulkitsemista. Se on tarinankertomista kaikkein eloisammassa ja manipuloivammassa muodossaan. Ooppera tihkuu yleiseen tietoisuuteen ja siirtyy muihin muotoihin, kuten televisio-ohjelmien ääniraidoille, urheiluhymneihin, mainoksiin ja elokuviin – missä musiikkia käytetään usein oikotienä tunnetason jännityksen nostamisessa käänteentekevissä kohdissa.

Nämä suuret kohtaukset oopperassa ovat yleensä niitä, jotka ovat suorimmassa vaikutuksessa suuriin ihmisteemoihin; elämään, rakkauteen, kuolemaan, menetykseen, intohimoon, nautintoon, vihaan – mutta ooppera voi olla aivan yhtä hyvin myös aivan yhtä hienovaraista kuin mahtipontistakin.

Vääriä mielikuvia

Kun ihmiset sanovat, etteivät he pidä oopperasta, yhdeksässä kymmenestä tapauksesta he eivät ole koskaan nähneet yhtään oopperaesitystä. He kuvittelevat, että oopperassa on kyse siitä, että esiintyjä laulaa kymmenen minuuttia kertoen rakkaudestaan tai kuolemastaan. Mutta rakkauden tai kuoleman kaltaisista asioista kertomiseen kymmenen minuuttia on lyhyt aika. Nämä ovat tunteita, joiden kanssa kamppailemme joka päivä. Oopperassa käytetään aikaa niihin asioihin, jotka elämässä ovat tärkeitä: suuriin tunnetason huippuihin ja kuiluihin.

Ooppera on maailman ensimmäinen multimediamuoto. Musiikin ja teatterin yhdistelmän avulla voimme samastua hahmoihin, mutta silloin kun he kokevat rakkautta, epätoivoa, yksinäisyyttä, pelkoa, toivoa tai mustasukkaisuutta, voimme pysäyttää ajan ja tutkia näitä hetkiä syvemmin musiikin ja liikkeen kautta, löytäen kielen tunteille, joista voi olla hankalaa puhua, vaikka ne määrittelevät elämämme. Ooppera saa meidät näkemään, tuntemaan ja kuulemaan maailman eri tavalla ja muistuttaa meitä pysymään yhteydessä pinnan alla oleviin asioihin, niihin, joilla todella on merkitystä.

Ooppera on tärkeää, koska se on täysin toteuttamiskelvotonta. Koska se ei kunnioita lainkaan taloudellisia realiteetteja, se osoittaa, että ainakaan kaikki taide ei voi olla kaupallistettavissa tai rationalisoitavissa. Skaalaltaan ja kustannuksiltaan se on kaikkein ylenpalttisin kaikista taidemuodoista ja taiteellisilta vaatimuksiltaan kaikkein kunnianhimoisin. Myös vaatimukset esiintyjiä kohtaan ovat ylenpalttisia. Musiikin, laulamisen, lavasteiden, suunnittelun ja näyttelemisen on oltava täydellisessä symbioosissa, ja sen toteuttaminen vaatii valtavia resursseja lahjakkuutta ja rahaa, yksityiskohtaista hallinnollista suunnittelua ja erittäin monimutkaista teknistä toteutusta.

Vähintään kymmenet ja usein jopa sadat ihmiset ovat kriittisessä roolissa jokaisen live-esityksen tarjoamisessa, joten panokset ovat korkealla. Miksi he sitten tekevät sen, ja miksi ihmiset tulevat katsomaan esitystä? Koska yhdistelmä mahtavaa musiikkia ja upeaa draamaa voi vedota ihmisiin lähes fyysisellä laajuudella. Koska tällä yhdistelmällä on potentiaalia päästä ihon alle enemmän kuin millään muulla taidemuodolla. Ja huonoimmillaan ooppera voi olla loitonnuttavaa, tylsää ja merkityksetöntä. Mutta kun kaikki osa-alueet ovat kunnossa, harva taidemuoto voi olla lähellekään niin mukaansatempaavaa ja jännittävää.

Ooppera herättää tunteita

Hyvä ooppera on tärkeä, jos se saa ihmiset tuntemaan jotain (muuta kuin närkästystä tai pettymystä). Se on erityisen tärkeää, jos nuo tunteet nostavat ihmiset tavoitteita, sympatiaa tai laajempaa itsetietoisuutta. Ooppera on myös historian ääni, joka voi ilmentää historiallisia tarinoita. Esimerkkejä tästä ovat Italian poliittista historiaa kuvaava Simon Boccanegra ja Tippettin Kuningas Priamos.

Vaikka Kuningas Priamos on ilmeisen ankara, se ottaa halukkaan katselijan valtoihinsa ja saa hänet pohtimaan valintoja ja väkivaltaa. Ranskan kielessä käytetään termiä ”assister” henkilöstä, joka hyväksyy tarjouksen ”assistentiksi” (osallistujaksi/todistajaksi/läsnäolijaksi) ryhtymiseksi oopperassa, mistä hyvästä hän maksaa pääsymaksun ja saa parhaassa tapauksessa juovuttavan ja mieltä muuttavan palkkion.

Ooppera on pohjimmaisen ihmisvietin ruumiillistuma, se kertoo tarinoita musiikin kautta. Se linkittyy moderniin ja liberaaliin intellektuaaliseen ja taiteelliseen kulttuuriin primitiivisten ja ritualististen juurtemme kautta. Koska oopperan pääkieli on musiikki, ja musiikki on pääasiassa abstrakti kieli, se ei voi toimia tiettyjen poliittisten tai edes tunnetason ideoiden työkaluna, vaan se kuvaa tunteellisia ja mielikuvituksellisia totuuksia, joka sijaitsevat materialististen realiteettien takana.

Ja koska oopperan tarjoama kokemus on yhteisöllinen, se on eräs oleellisimmista tavoista, joilla yhteiskunta voi esittää mielikuvituksellisia ja tunteellisia totuuksia itsestään, mitkä ovat useimmiten tärkeämpiä kuin materiaaliset realiteetit. Oopperassa emme koe emotionaalisia ja kuvitteellisia totuuksia yksityisesti, kuten teemme runojen kanssa, vaan yhdessä muiden vieraiden ihmisten kanssa, joiden kanssa me jaamme nämä syvälliset ja muutokselliset kulttuurilliset kokemukset.

Tämä on oleellinen osa sivistynyttä, demokraattista kulttuuriamme. Loppujen lopuksi ooppera kaikkein kansainvälisimpänä kulttuurigenrenä on taidemuoto, joka muistuttaa meille, että olemme osa suurta eurooppalaista kekseliäiden pyrkimysten perinnettä. Kaikki tämä tekee oopperasta elintärkeän työkalun ja sosiaalisen sivilisaatiomme ilmapuntarin.