Koti » Blog » Yleisötyö tuo näyttämötaiteen lähelle

Yleisötyö tuo näyttämötaiteen lähelle

Yleisötyö on sanahirviö, jota ei välttämättä ensimmäisenä yhdistä teatterin maailmaan. Perinteisesti se onkin liitetty enemmän museoihin, josta juontaa ideologian alkuperäinen sana museopedagogia tai  museokasvatus. Yleisötyö on kuitenkin myös taiteen tuomista katsojan lähelle niin, että kyseessä on enemmän osallistuva ja interaktiivinen kokemus.

Suomessa teattereissa yleisötyötä on tehty 1990-luvun alusta alkaen. Ajatus siitä, että katsoja voi olla muutakin kuin passiivinen tarkkailija, on kehittynyt vuosien saatossa, ja nykyään useammassakin teatterissa on yleisötyöntekijä, tai tuottaja tai kuraattori, joka on siihen perehtynyt.

Yleisötyön tarkoituksena ei ole pelkästään opettaa katsojia, vaan kenttä on hyvinkin laaja riippuen teatterin omista intresseistä ja resursseista. Erilaiset luennot, kierrokset, työpajat ja näytösten jälkeiset kysymys ja vastaus sessiot kuuluvat muun muassa yleisötyön piiriin. Kohderyhmänä on ylipäätään teatterista kiinnostuneet ihmiset, kouluikäisistä senioreihin.

Lähestulkoon kaikissa kaupunginteattereissa on yleisötyötoimintaa, ja useissa yksityisissä myös. Rahoitus tulee joko teatterin omasta budjetista, tai joissakin tapauksissa kaupungin kulttuuri- tai opetustoimen puolesta. Varsinaista koulutusta ei yleisötyöntekijäksi ole olemassa, roolissa toimivilla henkilöillä on kirjava tausta aina opettajista ohjaajiin.

Kun katsoja ei ymmärrä

Teatteriin mennään rentoutumaan ja viihtymään. Katsoja maksaa lipun, seuraa näytöksen ja mitä luultavimmin keskustelee siitä jälkikäteen tuttaviensa kanssa. Suhdetta tekijöihin ei varsinaisesti synny, ja harvempi ymmärtää mitä kaikkea prosessiin itse asiassa kuuluu.

Loistava yleisötyön muoto on esityksiin liittyvät keskustelutilaisuudet, joissa tekijät kertovat oman puolensa näytöksen synnystä ja yleisöllä on mahdollisuus kysyä tai kommentoida. Näyttelijät ovat luonnollisesti katsojan keskipisteessä, mutta ohjaajan näkemys auttaa myös hahmottamaan miksi tietyt asiat on tehty tietyllä tavalla ja mitä niillä halutaan sanoa.

Yleisötyön yksi peruselementti on ihmisten tiedon kasvattaminen ja taiteen tekeminen lähestyttäväksi. Toisena aspektina voidaan nähdä yleisön sitouttaminen ja uusien potentiaalisten katsojien houkutteleminen. Kenties perinteinen teatterin malli ei kiinnosta kaikkia, mutta organisaationa teatteri herättää varmaan kiinnostusta. Kurkistus esiripun taakse ja kierros usein sokkeloisissa teatterin takatiloissa voi houkutella vaikkei teatteri taidemuotona olisikaan se oma juttu.

Työpajat ja teatterikerhot

Paljon osallistuvampi yleisötyön muoto on erilaiset työpajat, joita teatterit järjestävät. Alueteatterituottajat usein räätälöivät erityyppisiä työpajoja kiinnostuneille asian harrastajille, mutta usein kohderyhmänä on lapset ja nuoret. Työpajat eivät keskity pelkästään näyttelemiseen, vaan mukana on laajempi skaala teatterin ammattilaisia.

Työpajojen kesto voi olla mitä tahansa tunnista kuukausia kestävään projektiin, jonka tähtäimenä on yleensä valmis näytös. Usein lapsille ja nuorille suunnatut teatterikerhot luetaan yleisötyön osaksi, onhan kyseessä myös alaan laajamittaisesti tutustuminen ja opetuksellinen aspekti.

Esimerkkinä laajemmasta yleisötyö työpajasta voidaan mainita vaikkapa Kansallisteatterin melkein kymmenen vuotta kestänyt yhteistyö Opettajankoulutuslaitosen kanssa. Siinä draamakasvatuksen opiskelijat suunnittelevat alakoululaisille tunnin mittaisen työpajan, jossa kirjoitetaan kohtaus ja suunnitellaan puvustus, lavastus, valaistus ja äänimaailma. Valmis projekti nähdään Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Toisenlaisen lähestymisen on ottanut Helsingin kulttuurikeskuksen tukema Teatteri Takomo. Heidän yleisötyönsä keskittyy vanhuksiin ja vanhustenhoidon ammattilaisiin. Työpajoista voi valita joko vuorovaikutuskoulutuksen ammattilaisille tai näytöksen vanhuksille ja muistisairaille, jonka jälkeen yleisöllä on mahdollisuus interaktiiviseen leikkimieliseen työpajaan.

Yksi vähemmän käytetty yleisötyön muoto on avoimet harjoitukset. On hyvin ymmärrettävää, että harvempi haluaa työpaikalleen ylimääräisiä ihmisiä seuraamaan, miten puolivalmista hiotaan, mutta teatterikasvatuksen kannalta yleisön on joskus hyvä nähdä, mitä kaikkea prosessiin kuuluu.

Yleisötyö on pitkäjänteistä toimintaa, jonka tähtäimenä on ylläpitää ja kasvattaa teatterista kiinnostuneiden ihmisten määrää. Suomessa se on vasta muotoutumassa, ja ongelmana on rahoitus. Mutta panostus potentiaalisiin katsojiin kannattaa, ja toivottavasti yhä laajemmat kohderyhmät pääsevät nauttimaan teatterin yleisötyöstä.